tiistai 21. heinäkuuta 2009

Jatkokertomus osa 1: Asuntomessut


Nyt on Valkeakosken asuntomessut kahlattu läpi ja taas muutama idea tarttunut takaraivoon. Kaiken kaikkiaan kauniita ja harmonisia sisustuksia oli paljonkin, mutta ehkä jollain tavalla olin pettynyt siihen, että aika perinteisillä linjoilla mentiin... Olisin kaivannut jotain uutta ja ihmeellistä, jotain mitä ei ikinä itse olisi tullut keksineeksi. Joissain kohteissa jopa mietin hämmentyneenä, että kuinka ammattilais-suunnittelijat ovat päätyneet niinkin perinteisiin, jopa tylsiin ratkaisuihin. Mutta on toki muistettava, että makuja on monia; jollekin violetin väriset sohvatyynyt voivat olla hitusen liian villiä, toiset taas toivovat olohuoneeseensa kiipeilyseinää ;) Eli vanha totuus pätee tässäkin: makuasioista ei parane kiistellä...

Mikäli et itse päässyt messuilla käymään, niin Asuntomessuoppaassa on nähtävillä paljon kuvia sisustuksista. (Tuolta löytyy muuten myös edellisvuosien messukodit kuvineen). Itse napsin messuilta muistikortin täydeltä kuvia, mutta laatu on melko kehnoa. Siellä ihmispaljouden seassa ei juuri ollut mahdollisuutta pohtia kuvakulmia ja valotuksia, joten monet kuvat ovat ei-niin-onnistuneita. Käytän tässä itse ottamieni kuvien ohella hyödyksi myös Asuntomessuoppaan kuvia.

Mielestäni oli virkistävää vaihtelua, että tänä vuonna nähtiin jättikokoisten omakotitalojen rinnalla myös pienempiä vaihtoehtoja. Minulla ei missään nimessä ole mitään pinta-alaltaan suuria asuntoja vastaan, mutta neliöt eivät saisi olla itseisarvo. Valkeakosken suurissa messutaloissa heräsi toisinaan väistämättä ajatus siitä, kuinka paljon oli myös ns. hukkaneliöitä mahtunut joukkoon.

Messujen suurin anti itselleni oli kenties taidokkaasti käytetyt tekstiilit. Tämä on oma heikko kohtani - olen maailman surkein valitsemaan verhoja. Katsellessani ammattilaisten käden jälkeä, sain taas huomata, kuinka suuren vaikutuksen huoneen yleisilmeeseen verhot tekevätkään. Toinen huomioni kiinnittänyt asia oli erilaiset, veikeät valaisimet (näitä esittelen vielä myöhemmin blogissani). Monessa kodissa oli myös kerrassaan mahtava katettu terassi, jollaisesta itsekin haaveilen.

Arkkitehtuuriltaan näyttävin ja mahtipontisin talo oli eittämättä ratamoottoripyöräilijä Mika Kallion rakennuttama Lapilli-talo. Talo oli niin ulkoa kuin sisältäkin kaunis, harmoninen ja tasapainoinen - ja muuten selkeästi messujen vetonaula, sisätiloihin pääsyä kun sai oikein jonottaa. Sisustus oli rauhallinen ja melko perinteinen. Värimaailma oli sävyiltään kauniin harmoninen ja tekstiilejä oli käytetty taidokkaasti.

Kuitenkin omalla listallani ylitse muiden nousi ehdottomasti kaksi kohdetta: nro 34 Talo Valo sekä Innossakin tutuksi tulleen Johanna Sippalan suunnittelema kohde 21. Näissä kummassakin oli sitä jotakin; erilaisia pintoja yhdistellen saatu kaunis kokonaisuus, josta löytyi juuri se pieni särmä, mitä jäin monesta muusta kohteesta kaipaamaan.




Oma kuva: Talo Valon ruokailutila


Kuva: Asuntomessuopas / Talo Valon keittiö



Kuva: Asuntomessuopas / Talo Valon makuuhuone



Oma kuva: Talo Valon kylpyhuone - luksusta arkeen!




Oma kuva: Kohde 21 / Olohuone


Asuntomessuopas: Kohde 21 / Keittiö


Oma kuva: Kohde 21 / Ruokailutila

MIKÄ ASUNTOMESSUJEN KOHTEISTA OLI SINUN MIELEESI? MIKSI?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja kuviahan olit ottanut...jälleen kerran! Jee, mäkin pääsen viikon päästä katsastamaan asuntomessut ja vielä töiden puolesta! Nopeesti kattelin noita kohteita, ja suht perinteisiltä vaikutti suurin osa pohjien ja ulkonäön perusteella...yhtä asiaa mä vaan ihmettelen (koirallisena), että osassa on hienot kodinhoitohuoneet/kuraeteiset/apukeittiöt ja sitten niihin ei ole omaa sisäänkäyntiä...kun perheasuntoja kuitenkin ovat, niin kuinka kätevää on roudata kuraiset lapset/vaunut/koirat paraatiovesta. No, viikon päästä oon viisaampi :)

Tinkalta terkkuja!

-T-