Kesän makuja

Nam. Tänään oli isäntä yllättänyt meikäläisen hankkimalla iltapalaksi Aino vanilja-mansikka-jäätelöä ja päälle tuoreita mansikoita. Kyllä maistui.

Olen huomannut, että toisinaan tuntuu, ettei blogille jää riittävästi aikaa. Pää on täynnä ideoita ja ajatuksia, mutta aika mokoma ei tupppaa kaikkeen riittämään. Ihailen niitä bloginpitäjiä, jotka päivittävät useamman kerran viikossa sivujaan. Itsekin olen huomannut, että kävijämäärät täällä blogissani ovat silloin korkeimmillaan, kun olen aktiivisesti päivittänyt tätä. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka täällä käytte vierailuilla ja erityiskiitos teille kommentin jättäneille. Ilahdun aina kovin lukiessani viestejänne.

Löytö

Pengoimme pääsiäisenä anoppilan varastoa ja luvan saatuamme toimme kotiin tällaisen ihanan vanhan, kuluneen puuesineen. Tarkkaan en tiedä, mikä funktio tällä aikoinaan on ollut, mutta tässä näkyy kauniisti elämän jälki ja vuosien kerrokset. Mahdollisesti tämä on voinut toimia työkalujen säilytyspaikkana. Meillä tämä päätyy kesäksi parvekkeelle ja sinne tullaan hankkimaan kaksi pikkuista orvokkia.

Kuvausrekvisiittana kirpparilta löytynyt Marimekon Ananas-kangas hieman harvinaisemman värisenä.

Auringon säteitä jokaisen teidän alkavaan viikkoon! Nähdään!

Kevään merkkejä

Kun luontokin puhkeaa kukkaan, myös mieli kaipaa väriä. Pääsiäinen on sujunut ihanasti. Kamera kädessä haahuillen, suklaamunia syöden, kuunnellen Angie Stonea ja nauttien auringonlaskuista ulkona. Löysin ensimmäiset leskenlehdet, mikä on takuuvarma kevään merkki.

Yleensä olen kovin kriittinen ottamieni kuvien suhteen, mutta näiden suhteen tuli heti onnistumisen iloa, vaikka teknisesti ovatkin kovin vaillinaisia. Mutta näistä huokuvat värit ja ilo ovat suorastaan terapeuttisia. Tervetuloa kevät!

Pajunkissoja

Kokosin yhteen nyt niin ihanasti kukkivia pajunkissoja sekä keltaisia liljoja.

Tuntuu, että tänä vuonna kevät on jotenkin erilainen kuin ennen. Tai luultavasti kevät on samanlainen, mutta omat ajatukset ovat muuttuneet. Kevät ei enää olekaan pelkästään kesän odotusta, kuten joskus nuorempana, vaan nyt tästä vuodenajasta osaa nauttia jo ihan sellaisenaan. Niin kuin vanha sanonta kuuluu, tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka itsessään. Kevät on ikäänkuin matka kohti kesää täynnä ihania värejä, valoa ja luonnon ihmeitä. Vaikka joskus kaamoksen aikaan sitä manailee pohjolan karua luonnetta, niin kyllä se vaan on oikeesti hienoa, että saamme nauttia neljästä niin erilaisesta ja hienosta vuodenajasta.

Räks pum!

Joskus on ihana katsella lasten kirjojen kuvituksia. Ne ovat niin valloittavan hyväntuulisia, hymy tarttuu väkisinkin. Haaveenani on ollut, että joskus maailmassa vielä itsekin kuvittaisin jonkin tarinan, mutta se on unohtunut viime aikoina. Ehkä sitten eläkepäivinä mummonpirtissä toteutan tämän(kin) unelman... :)

Nämä kuvat ovat Räks Pum -lastenkirjasta (Janisch & Bansch), jonka lainasin työpaikaltani ihan vaan itseäni varten. Nämä ovat mielestäni kuin taideteoksia pienoiskoossa. Eikös aikuisetkin joskus saa heittäytyä lapsellisiksi? :) Veikeää viikonloppua teille!