Sain kunnian kuvata ystävieni, poikaystäväni sisaren perheen kotia. 1900-luvun alkupuolella rakennettu keltainen puutalo on sisustettu ajatuksella ja lämmöllä.
Kuvat on otettu lainakameralla, en vieläkään ole saanut hankituksi omaa kuva-aparaattia. En oikein ole osannut päättää, millainen olisi hyvä. Näitä kuvia räpsiessäni huomasin, että eipäs se valokuvaus ollutkaan niin helppoa, kuin kuvittelin... Itse asiassa kaikki kuvat, joissa olin yrittänyt kuvata kokonaista huonetta tai isompaa kokonaisuutta, epäonnistuivat. Pienemmistä yksityiskohdista tuli muutama ihan kiva otos.
4 kommenttia:
Kauniita kuvia olet ottanut..ääh mä en osaa kuvata ollenkaan, en jaksa oikein siihen keskittyä..
Kiitos vaan. Oikeesti mulla kyllä on huomattavasti enemmän intoa kuin osaamista ton valokuvauksen tiimoilta :)
Oikein onnistuneita ovat kuvat pienistä yksityiskohdista. Kaikilla ei ole kykyä nähdä niitä ja erottaa suurista kokonaisuuksista. Iloitse tästä lahjasta. Harjoitus tekee mestarin, T, Maaret
Voi kiitos Maaret. Eräs ystävä, joka harrastaa valokuvausta, totesi, että valokuvaus onkin sellainen harrastus, jossa ei koskaan tule valmiiksi. Se siinä varmasti juuri onkin kiinnostavaa :)
Lähetä kommentti