keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.

- Anna-Mari Kaskinen –

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mistä sä aina löydät näitä kauniita,puhuttelevia runoja, mietteitä?

Ihania kuvia taas tullut paljon lisää! Terkuin;Susanna

Maija kirjoitti...

Tästä tulee niin kotoisa, lämmin ja läheinen olo. Kiitos.

Elisa kirjoitti...

Ihana runo "Minttu"!!! Tuli heti mieleen teidän talo ja se kesäinen ilta, joka siellä vietettiin heinäkuussa. Vaikka siihen iltaan ei kyllä kyyneliä mahtunutkaan! Oli niin ihana käydä siellä teillä ja turista niitä näitä... Ja ahhhhh se brunssi.. Otetaanhan ensi kesänä uudestaan jookos!

Ainiin, ja jos et pahastu, niin "lainaan" tämän runon kyllä täältä!

Tuija kirjoitti...

Ihana runo minunkin mielestäni. Ja kauniita kuvia noissa aikaisemmissa postauksissa.
Iloista ja aurinkoisen ihanaa helmikuun jatkoa sinulle.

Terkuin Tuija

Minttu kirjoitti...

Kiitos teille toverit kommenteista. Tämä runo pompahti eteeni ystävänpäivärunoja selaillessa. Jotenkin se tuntui heti kotoisalta, ja sopii hyvin meille kotiin, peltojen kukkivien keskelle.

Elisa: Otetaan ilman muuta brunssi uudelleen ja toivottavasti jo ennen kesää!